Kaverukset

Tuntuu jo siltä, että Myy on kuulunut meidän perheeseen aina.

Myy on seurannut Sallia kovasti jo pari päivää, Salli on välillä leikkinyt sen kanssa, ihastellut, osoitellut, nauranut Myylle jne. Eilen kaverukset sitten löysivät toisensa oikein todenteolla. Voi sitä naurun ja käkätyksen mekkalaa, mikä Sallin huoneesta kuului, kun meidän "lapset" leikkivät keskenään. Kaikkeen pahantekoon mentiin myös yksissä tuumin: esim. Vilpsu aukoi laatikoita ja Myy pemuutti sisällön ulos. Samaan sänkyyn olis pitänyt yöksikin päästä ihan väkisin Myyn mielestä.

Myy on vähän kranttu ruokien kanssa. Teollinen ei tunnu oikein uppoavan. Eipä siinä, kyllähän me sille kokkaillaan, mutta mahdollisten reissujen takia olisi kyllä hyvä, jos se suostuisi jotain purkkiruokaakin syömään. Eilen kokkasin taas uutta satsia, tällä kertaa kokeilin "kiireisen emäännän keitosta". Jo kattilasta tulevat ensimmäiset tuoksut saivat Myyn pään ihan sekaisin. Kun sitten keitos oli valmis ja ruoka lautasella, ei se siinä kauaa ehtinyt jäähtyä ennen kuin se oli syöty. Herkkuruoka on löytynyt!