ERY - SYD 7.6.2009

Ensimmäinen näyttely takana!

Ja ihan ilman dramatiikkaa ei selvitty ;).


Koko viikonloppu oli vähän jännittävä, kun mentiin anoppilaan perjantaina ja Myy joutui matkustamaan ensimmäistä kertaa pitkään. Matka meni kuitenkin hyvin, pikkuinen nukkui suurimman osan ajasta tai makoili muuten vaan. Jonkin verran Myy jutteli, mutta ihan tavallista burmajuttua vaan, ei mitään sydäntä riipaisevaa itkua.


Anoppilaan Myy tottui aika nopeasti. Hiekka-astia ja ruokakipot löytyivät äkkiä. Ihmetystä aiheutti yläkerta. Tai se, jos Myy itse oli alakerrassa ja näki, miten joku oli yläkerran "avoimessa osassa". Pieni mietti päätänsä puhki, miten pääsisi itsekin ylös. Tuolin selkänojalta ei päässyt, sitä testattiin monta kertaa. Vihdoin löytyi portaat, jotka Myy kiipesi ja laskeutui ihan sujuvasti heti.


Myy rakastui Paten ukkiin. Ukin kainalossa olisi voinut nukkua vaikka kuinka kauan. Rakastuminen taisi olla molemminpuolista, sillä ukki ei malttanut lähteä kotiin, kun Myy nukkui kainalossa. Muutenkin miesväki tuntui menettävän sydämensä Myylle, sillä Paten isä ei saanut Myystä silmiään irti. En tiedä, heittikö anoppi ihan kokonaan leikillään sitä, kun mietti, että pitäisiköhän appiukolle hommata oma Myy.


Lauantaina Myy pestiin, koska ei perjantaina viitsitty matkan ja uuden paikan lisäksi rasittaa pientä kissanpoikasta lisää. Pesu meni... ei niin hyvin. En oo tainnu ikinä olla näin raavittu kuin nyt. Onneksi kynnet oli leikattu!


Aikaisin sunnuntaiaamuna starttasimme Myyn kanssa kahdestaan kohti Hyvinkäätä. Matkaa oli anoppilasta vain puolisen tuntia. Olimme ajoissa paikalla ja jouduimme hetken odottamaan, ennen kuin pääsimme sisään jonottamaan lääkärintarkastukseen. Jonottaessa Myy haisteli ihmeissään muiden kissojen hajua, käänteli kummastuneena päätään, kun läheltä kuului maukumista. Yhtään tyttöä ei tuntunut pelottavan, vaan se oli normaali reipas itsensä.


Lääkärintarkastus meni hyvin ja pienen hakemisen jälkeen löydettiin oma paikkamme. Mulla kesti hetken, kun virittelin verhoja paikoilleen. Siinä välissä sitten Kaija ja Markuskin tulivat ja tervehtivät Myytä pitkästä aikaa. Markus jo taisi vähän huolestua siitä, miten Karkki pärjää, kun sai kovan kilpailijan. Meidän taakse tuli myös Myyn veli, Mauro.


Myy tutkaili häkkiään hetken ja kävi tirauttamassa pissat ja siirtyi syömään. Hyvä alku siis! Mutta sitten tuli vierusnaapuriksi ja takanaapuriksi pelottavat Rexit (toinen Cornish, toinen Devon). Myy jähmettyi paikoilleen ja haisteli kummstuneena Rexejä. Otin tytön sitten syliin ja siihen tuntui rauhoittuvan - ja taisinpa itsekin vähän rauhoittua kissa sylissä ;).


Meidän arvosteluvuoro oli joskus puolen päivän aikaan. Tuomarina Marianne Kuipers-Kossen, josta kenelläkään ei tuntunut olevan kokemusta. Kaija tuli meidän mukaan kuulemaan "tuomiota", joka olikin aikamoinen...

Hyvä, että olin saanut Myyn laskettua pöydälle, kun Kuipers-Kossen totesi, että ei jostain syystä pidä kissasta ja sitten alkoi tilitys: nenä oli liian lyhyt, silmät liian isot, poskipäät vialliset ja eivät kuulemma enää kasva pään mukana (!) jne. Tuomari oli varma siitä, että Myy on tuotu Amerikasta, vaikka Kaija sanoi olevansa kasvattaja ja sukupuu täysin suomalainen. Arvosanaksi ehdotti OH:ta. Onneksi en ymmärtänyt kaikkea termistöä. Kaija kuitenkin ymmärsi ja kaappasi Myyn kainaloon ja lähti pois siinä vaiheessa, kun tuomari oli noin puolivälissä arviointilapun täyttöä.


Väärästä arvioinnista tuohtuneena näytimme Myytä parille muullekin tuomarille: Jarmo Räihä, Natalia Sidorova, Catharina Nilsson ja vielä yksi varalla ollut tuomari, jonka nimeä en muista, olivat kaikki sitä mieltä, että Myy ansaitsee ehdottomasti EX1:n, muutama olisi ollut laittamassa Myytä paneliinkin! Nämä tuomarit ihmettelivät kovasti Myyn saamaa arviota.


Kun vihdoin sain Myyn arviointilapun, oli yllätys suuri! Siinä kohtaa, missä Kaija lähti Myyn kanssa oli arviointilapun sävy muuttunut täysin. Alussa oli paljon tekstiä - ja pelkkää negatiivista semmoista; Kaijan poistumiskohdasta lähtien tekstiä oli vähän ja arviot hyvää tai erittäin hyvää. Suurin yllätys oli lopussa: EX1! Hain Markuksen kanssa Myylle söpön, vaaleanpunaisen ruusukkeen, jota oli tytön pakko vähän haistaa ja maistaa.



Myy siis pärjäsi loppujen lopuksi ihan OK:sti, kun ainakaan mulla ei mitään ennakko-odotuksia edes ollut. Myyn äiti, Roosa oli kategorian paras naaras, Karkki toiseksi paras pentu. Mauro oli mukana TP-valinnassa. Ehkäpä meilläkin on vielä mahdollisuuksia ;).


Traumoja päivästä ei tuntunut jääneen kummallekaan meistä - Myy malttoi loppuvaiheessa näyttelyä jopa nukkua. Sen opin, että Myy ei tykkää Rexeistä eikä Sfinxeistä, niitä pitää haistella pelokkaana ja vähän sähistäkin. Samoin Myy on jo oppinut olemaan talon ainut kissa - sen sai sähinän muodossa huomata myös Mauro ja Karkki. Ehkä se sitten tottuu, jos ja kun meille joskus toinenkin kissa tulee.

Täytyy tunnustaa, että kävin jo vilkuilemassa kissaliiton sivuilla näyttelyohjelmaa, jos vaikka joskus syksyllä mentäisiin taas ;).


Vaikka reissu meni ihan hyvin, on Myy ollut onnellinen kotiinpaluusta. Ruoka on taas herkkua, eikä mitään purkkimössöä. Ja koska kelit on olleet viileät, niin tuota ihmeellistä takkaakin on päästy taas tuijottamaan!