Kesä meni ja vähän syksyäkin. En ole hirveästi ehtinyt Mykkyärisen kuulumisia päivittää, mutta tässä jotain.
Kesälomaa vietettiin mökillä, jossa Myykin pääsi valjastelemaan kunnolla ensimmäistä kertaa. Aika jännää touhua oli! Ensin pelotti, mutta muutaman lyhyen treenauskerran jälkeen valjastelu alkoi sujua oikein mukavasti.
Kesällä Myy kohtasi ensimmäistä kertaa meillä olon aikana myös koiria! Mun siskon Parssonit kävi kylässä mökillä, mutta niihin tutustuttiin vain ikkunan läpi ja oviaukosta. Hirvee puhallus tuli heti, jos koira vilkaisikaan Myyhyn - jos koira ei katsellut, niin neiti kyllä meni innokkaana haistelemaan hassua otusta. Isompi Parssoneista on tottunut kissoihin, joten se ei juurikaan ollut Myystä kiinnostunut. Pienempi taasen oli vähän turhankin innostunut kissasta ja metsästysvietti tuntui heräävän - noista kahdesta ei taida ainakaan vähään aikaan kavereita vielä tulla.
Kultaiseen noutajaan tutustuttiin anoppilassa, kun heidän ystäviensä koiravanhus (ainakin muistaakseni 12 vee) oli siellä sattumalta hoidossa samaan aikaan kuin me siellä vierailimme. Kaksi ensimmäistä päivää Myy tutkiskeli Helmi-koiraa yläkerrasta tai portaiden pinnojen välistä. Puhallus tuli heti, jos koira vähänkin vilkaisi Myyhyn päin. Myy söi, joi ja kävi vessassa kuitenkin ihan normaalisti - tosin olin siirtänyt kissaneidin tarvikkeet yläkerran makkariin.
Kolmantena päivänä Myy ilmeisesti oli todennut, ettei tuo leppoinen koiravanhus niin kamala olekaan: pikkuneiti tuli haistelemaan koiraa jo n. metrin etäisyydelle! Koiran vesikin tuntui maistuvan paremmin kuin oma. Mutta edelleen... auta armias, jos koira tekikin aloitteen tutustumisesta - sähinää tuli heti ja neiti lähti karkuun! Neljäntenä päivänä Myy jo haastoi Helmiä leikkimään (tokikaan niin vanha koira ei pikkuisen leikkeihin mukaan jaksanut lähteä) ja Helmilläkin oli lupa lähestyä Myytä. Viidentenä päivänä Helmi lähti kotiinsa ja ihan kuin Myylle olisi tullut sitä ikävä.
Kun palattiin lomareissulta, meillä oli kaikki ikkunat rappaustyön takia peitettynä. Myy otti aika raskaasti sen, ettei nähnyt ulos. Pate kävikin sitten Myyn kanssa aina välillä valjastelemassa takapihan kallioilla. Meidän piha on vielä sepeliä ja osin kalliota, joten kauhean hyvää valjastelumaastoa se ei Myylle ole, mutta pääsi kuitenkin jokusen kerran pihalle.
Kun ikkunamuovit otettiin pois, Myy piristyi selvästi. Hän on vallannut itselleen paikan keittiön tasolta, ikkunan edestä. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän ja paikka näyttää juuri sellaiselta, josta kissa tykkää - näin ajattelin jo silloin, kun taloa kävimme katsomassa.
Myy on nyt uhitellut mulle jo jonkin aikaa. Se hyökkää kaukaakin ja tulee puremaan. Onneksi vain mua, eikä muita. Nojoo... saattaa se jotain muutakin purra, mutta silloin enemmän aiheesta, eikä kovaa ollenkaan, vaan kevyesti varoittaen. Kun Myy hyökkää, kiljun "ei":tä, jätän huomiotta ja jos neitonen oikein villiintyy, laitan jäähylle. Siltikään pureminen ei ole vähentynyt juurikaan. Onko tuo vaan jotain uhmäikäisen uhittelua? Vaistoaako Myy, että olen raskaana ja siksi käy mun kimppuuni (hyökkäykset alkoivat jonkin aikaa raskauden alun jälkeen)? Mitä mun vielä pitäis tehdä?
Pari päivää Myy on nyt mourunnut komeasti. Lienekeöhän ensimmäinen kiima tulossa? Peppu ei vielä nouse, mutta tosiaan neitonen mouruaa komeasti.
Painoa pikkuisella on nyt reilut pari kiloa.
Ravinnossa on menty kohti kiinteämpää sapuskaa ja jauhelihat ovat jääneet kaupan hyllylle. Broileri tuntuu olevan suurinta herkkua tällä hetkellä, sen syömisen jälkeen vaan Mykkyräisen henki haisee hetken ihan hirveälle.
Ilmoittauduttiin Tampereen näyttelyyn 26.-27.9.2009. Vahvistusta vaan ei ole vielä tullut, mutta kaipa tuo tulee? Apua, nuorten sarjaan jo!
Turun näyttely on myös harkinnassa, mutta sinne en vielä ole ilmoittautunut.
Kesälomaa vietettiin mökillä, jossa Myykin pääsi valjastelemaan kunnolla ensimmäistä kertaa. Aika jännää touhua oli! Ensin pelotti, mutta muutaman lyhyen treenauskerran jälkeen valjastelu alkoi sujua oikein mukavasti.
Kesällä Myy kohtasi ensimmäistä kertaa meillä olon aikana myös koiria! Mun siskon Parssonit kävi kylässä mökillä, mutta niihin tutustuttiin vain ikkunan läpi ja oviaukosta. Hirvee puhallus tuli heti, jos koira vilkaisikaan Myyhyn - jos koira ei katsellut, niin neiti kyllä meni innokkaana haistelemaan hassua otusta. Isompi Parssoneista on tottunut kissoihin, joten se ei juurikaan ollut Myystä kiinnostunut. Pienempi taasen oli vähän turhankin innostunut kissasta ja metsästysvietti tuntui heräävän - noista kahdesta ei taida ainakaan vähään aikaan kavereita vielä tulla.
Kultaiseen noutajaan tutustuttiin anoppilassa, kun heidän ystäviensä koiravanhus (ainakin muistaakseni 12 vee) oli siellä sattumalta hoidossa samaan aikaan kuin me siellä vierailimme. Kaksi ensimmäistä päivää Myy tutkiskeli Helmi-koiraa yläkerrasta tai portaiden pinnojen välistä. Puhallus tuli heti, jos koira vähänkin vilkaisi Myyhyn päin. Myy söi, joi ja kävi vessassa kuitenkin ihan normaalisti - tosin olin siirtänyt kissaneidin tarvikkeet yläkerran makkariin.
Kolmantena päivänä Myy ilmeisesti oli todennut, ettei tuo leppoinen koiravanhus niin kamala olekaan: pikkuneiti tuli haistelemaan koiraa jo n. metrin etäisyydelle! Koiran vesikin tuntui maistuvan paremmin kuin oma. Mutta edelleen... auta armias, jos koira tekikin aloitteen tutustumisesta - sähinää tuli heti ja neiti lähti karkuun! Neljäntenä päivänä Myy jo haastoi Helmiä leikkimään (tokikaan niin vanha koira ei pikkuisen leikkeihin mukaan jaksanut lähteä) ja Helmilläkin oli lupa lähestyä Myytä. Viidentenä päivänä Helmi lähti kotiinsa ja ihan kuin Myylle olisi tullut sitä ikävä.
Kun palattiin lomareissulta, meillä oli kaikki ikkunat rappaustyön takia peitettynä. Myy otti aika raskaasti sen, ettei nähnyt ulos. Pate kävikin sitten Myyn kanssa aina välillä valjastelemassa takapihan kallioilla. Meidän piha on vielä sepeliä ja osin kalliota, joten kauhean hyvää valjastelumaastoa se ei Myylle ole, mutta pääsi kuitenkin jokusen kerran pihalle.
Kun ikkunamuovit otettiin pois, Myy piristyi selvästi. Hän on vallannut itselleen paikan keittiön tasolta, ikkunan edestä. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän ja paikka näyttää juuri sellaiselta, josta kissa tykkää - näin ajattelin jo silloin, kun taloa kävimme katsomassa.
Myy on nyt uhitellut mulle jo jonkin aikaa. Se hyökkää kaukaakin ja tulee puremaan. Onneksi vain mua, eikä muita. Nojoo... saattaa se jotain muutakin purra, mutta silloin enemmän aiheesta, eikä kovaa ollenkaan, vaan kevyesti varoittaen. Kun Myy hyökkää, kiljun "ei":tä, jätän huomiotta ja jos neitonen oikein villiintyy, laitan jäähylle. Siltikään pureminen ei ole vähentynyt juurikaan. Onko tuo vaan jotain uhmäikäisen uhittelua? Vaistoaako Myy, että olen raskaana ja siksi käy mun kimppuuni (hyökkäykset alkoivat jonkin aikaa raskauden alun jälkeen)? Mitä mun vielä pitäis tehdä?
Pari päivää Myy on nyt mourunnut komeasti. Lienekeöhän ensimmäinen kiima tulossa? Peppu ei vielä nouse, mutta tosiaan neitonen mouruaa komeasti.
Painoa pikkuisella on nyt reilut pari kiloa.
Ravinnossa on menty kohti kiinteämpää sapuskaa ja jauhelihat ovat jääneet kaupan hyllylle. Broileri tuntuu olevan suurinta herkkua tällä hetkellä, sen syömisen jälkeen vaan Mykkyräisen henki haisee hetken ihan hirveälle.
Ilmoittauduttiin Tampereen näyttelyyn 26.-27.9.2009. Vahvistusta vaan ei ole vielä tullut, mutta kaipa tuo tulee? Apua, nuorten sarjaan jo!
Turun näyttely on myös harkinnassa, mutta sinne en vielä ole ilmoittautunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti